Historia
Oli vuosi 1977 ja nuori, 24-vuotias, Corinne Mentzelopoulos oli suuresti vaikuttunut astuessaan ulos 1800-luvulla rakennetun palatsin valkoisena hohtavalle portaikolle. Pimeässä ränsistyneessä ruokasalissa nautittu lounas oli juuri päättynyt. Hän ei vielä tuolloin osannut aavistaa elämänsä muuttuvan pian portaikolla tapahtuvan kahden herrasmiehen kädenpuristuksen seurauksena. Hänen isästään André Mentzenopoulosista tuli samalla Bordeaux’n ensimmäinen kreikkalainen viinitilallinen ostaessaan tilan Pierre Ginestetiltä 75 miljoonalla frangilla. Historiallinen tila oli jälleen kerran vaihtanut omistajaa.
Kuninkaan huvila Château Margaux’n historia ulottuu kauaksi aina 1100-luvulle saakka, jolloin tilan omistivat ranskalaiset aateliset. Tuohon aikaan tila kantoi nimeä La Mothe de Margaux, joka paikalliseen murteeseen viitaten tarkoitti Margaux’n kumpua. Kummuille levittyvät tilukset vihannoivat ihan muusta kuin viiniköynnöksistä. Tila tunnettiin sokerijuurikasviljelyksistä ja viljapelloistaan. Huomiota tila sai 1300-luvulla sen toimiessa Englannin kuninkaan Edward III:nnen residenssinä. Viinitila syntyy Kehittyminen maailman arvostetuimmaksi viinitaloksi sai alkunsa vasta vuonna 1572, jolloin tilan hankki haltuunsa Pierre de Lestonnac. Hän laajensi aggressiivisesti ostaen ja vaihtaen maata alueen pieniltä viljelijöiltä. Häntä voidaankin pitää yhtenä alueen suurimmista pioneereista viininviljelyksen leviämisen osalta. Lestonnacin myötä voidaan tuntemamme Château Margaux’n aikakauden laskea alkaneen.
Tilan omistajat vaihtuivat vain nimellisesti Lestonnacin perinteitä jatkaneiden suvun naisten naidessa Bordeaux’n aristokraatteja, kunnes vuonna 1654 Margaux’n tila nousi avioliiton kautta alueen arvostetuimpien viinitilojen joukkoon. Avioituminen Latourin, Laffitten ja Haut-Brionin tilojen omistaneeseen Pontacin sukuun nosti Margaux’n nimen pysyvästi huippunimien rinnalle. Tie huipulle Vuonna 1700 tila oli saavuttanut nykyisen kokonsa. Tila käsitti kokonaisuudessaan 265 hehtaaria, josta 78 hehtaaria oli istutettu viiniköynnöksillä. Seuraavaksi vuorossa oli viinin laadun kehittäminen. Tilan johtajana toiminut Berlon mullisti harjoitetut viinintuotantotekniikat. Hän huomasi viinien laadun piilevän konsentroituneissa rypäleissä. Hän tutki ja kartoitti tarhojaan ja huomasi eri palstojen tuottavan erilaatuisia rypäleitä. Oivallettuaan pian rypäleiden liiallisen vedensaannin johtavan heikkoon konsentraatioon hän kielsi rypäleiden poimimisen aamuvarhain, jotta rypäleitä verhoava aamukaste ei heikentäisi rypäleiden konsentraatiota. Berlon myös vinifioi viininsä valkoiset rypäleet erillään punaisista, mikä oli tuolloin ennennäkemätöntä.
Maailman arvostetuin viini Viinien laatu parani merkittävästi ja Château Margaux’n viineistä maksettiin vuonna 1745 jopa kolmannes enemmän kuin mistään muista alueen viineistä. Tämä huomioitiin myös Christie’sin huutokaupassa vuonna 1776, jossa Château Margaux 1771 oli ensimmäinen Christie’sin kautta koskaan myyty Bordeaux-viini. Château Margaux’n ylivertaisuus välittyi maailmalle vuonna 1787 kun markkinoille ilmestyi hyvin arvovaltainen listaus maailman arvostetuimmista viineistä. Listan tekijä oli Ranskan Yhdysvaltojen suurlähettiläs Thomas Jefferson sittemmin Yhdysvaltojen kolmas presidentti. Ranskalaisten viinien suurena ihailijana tunnettu Jeffersonin listan ykkösenä komeilee Château Margaux. Médocin Versailles Ranskan suuren vallankumouksen seurauksena Lestonnacin perilliset menettivät tilan. Tila päätyi kuitenkin vielä kerran Lestonnacin sukuun, kun viimeisen omistajan Joseph de Fumelin veljentytär Laure de Fumel sai ostettua ränsistyneen tilan takaisin. Hän kunnosti tilan ja huutokauppasi sen eteenpäin vuonna 1801. Tilan osti baskilainen laivanvarustaja Bertrand Douat alias Marquis de Colonilla 654 000 frangilla.
Ostaessaan tilan Douat tavoitteli lähinnä sosiaalista asemaa eikä hän ollut kiinnostunut itsessään viinintuotannosta. Douat oli kuitenkin sitä mieltä, että tila tarvitsi arvoisensa rakennuksen, ja hän päätti suuresta rakennushankkeesta, josta muodostui samalla keskeisen osan Château Margaux’n nykyistä identiteettiä. Vuonna 1810 vanha rakennus purettiin ja tilalle rakennettiin Bordeaux’n arvostetuimman arkkitehdin Louis Combesin toimesta todellinen mestariluomus, upea kreikkalaishenkinen kartanorakennus, jota ympäröi uskomattoman tarkkaan harkittu pihapiiri täydellisine viinintuotantoon soveltuvine puitteineen. Ei ole ihme että luomusta on kutsuttu osuvasti Médocin Versailles’ksi. Colonillan markiisi ei koskaan ehtinyt nauttia uudesta linnastaan, sillä hän kuoli vuonna 1836. Napoleon III:nen kruunaus Markiisin kuoltua perhe myi tilan espanjalaiselle pankkiirille Marqués de la Marismasille aliaalle Alexandre Aguadolle, joka maksoi tilasta 1,35 miljoonaa frangia. Aguadon perheen omistuksessa viinit saivat ylivertaisuudestaan lopullisen kruunauksen, kun Pariisin suuressa maailmannäyttelyssä vuonna 1855 Château Margaux nimettiin parhaana yhdeksi neljästä ensimmäisen kasvuluokan viinistä. Vuonna 1879 tila myytiin Vicomte Pillet-Willille. Pillet-Willin aikakaudesta muodostui eräs Margaux’n vaikeimmista maailman laman, hometautien ja lopulta phylloxeran seurauksena.
Melkein puoli vuosisataa tilaa hallinnut Pillet-Will sai kuitenkin todistaa kahta upeaa vuosikertaa, ensin vuoden 1893 ja sen jälkeen Margaux’n legendaarisimman vuosikerran 1900. Tila ajautui kuitenkin jälleen kerran myyntiin vuonna 1920 jälkipolven laiminlyönnin seurauksena. Tilan osti Pierre Moreaun johtama ryhmittymä, joka puolestaan myi tilan eteenpäin vuonna 1934 Fernand Ginestetille johtamalle ryhmittymälle. Tämä johti Ginestetien valtakaudelle, jotka vähin erin ostivat tilan osakkeet vuoteen 1950 mennessä. Vuosikerratonta Château Margaux’ta Fernand loi yhdessä poikansa Pierre Ginestetin kanssa vahvan aseman Bordeaux’ssa Margaux’n uusina omistajina seuraavaksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi. 1960-luvulla taloudelliset ongelmat yllättäen kuitenkin alkoivat kasautua. Brändiajattelu sai jalansijaa maailman markkinoilla, kun supermarkettien viininmyynnistä kilpailtiin entistä kiivaammin. Pierren pojista nuorempi markkinointihenkinen Bernard reagoi tilanteeseen ja shokeerasi Bordeaux’n viinikauppiaita markkinoidessaan viinejään Ginestetin nimellä auto- ja miestenlehdissä. Näin myös Château Margaux’n brändiarvo oli uhattuna. Uhka vain kasvoi lyhytjännitteisen toiminnan seurauksena ilman selkeää strategiaa. Bernardin ja isänsä Pierren epätoivoinen ajatus markkinoida Château Margaux’n vaatimattomien satovuosien viinejä vuosikerrattomina sai kauppakumppanit raivoihin. Laadun ja Bordeaux’n viinien kysynnän heiketessä perhe joutui taloudelliseen ahdinkoon. Perheen ahdistusta lisäsi vanhemman pojan mielenterveysongelmat, jotka johtivat itsemurhaan.
Pitkään kituuttaneet Ginestetit joutuivat 1970-luvun ankean taloudellisen taantuman myötä luopumaan kerran niin suuresta ylpeydestään Château Margaux’sta. Tila oli vähällä päätyä amerikkalaisen National Distillers -yhtiön omistukseen 82 miljoonalla frangilla, mutta Ranskan hallitus esti kaupan ja vaati Ginestetejä löytämään ranskalaisen ostajan. Se ei sallinut Bordeaux’n ja koko Ranskan viinimaailman ylpeyden luisumista ulkomaiseen omistukseen. Sen sijaan tilan myyminen ranskalaiselle Felix Potin -ruokakauppaketjulle vuonna 1977 oli hyväksyttävää vaikkakin ketjun omistaja oli kreikkalainen André Mentzelopoulos. Kreikkalainen pelastaja André Mentzelopoulos oli pelastanut Félix Potinin 80 kauppaa käsittävän ketjun konkurssilta vuonna 1958 ja luonut siitä 1970-luvun puoliväliin mennessä 1600 kauppaa käsittävän menestystarinan. Hän oli tunnettu nopeista liikkeissään ja kiitos hyvien liikemiesvaistojen hän tarttui rohkeasti mielenkiintoisiin uusiin haasteisiin. Mitä visioita hän mahtoikaan nähdä huomatessaan lennollaan Lontoosta Pariisiin The Financial Timesista Château Margaux’n olleen myytävänä. Ei aikaakaan kun hän jo oli ensivierailulla tilalla tyttärensä kanssa sinetöimässä kauppoja Pierre Ginestetin kanssa.
Taloudellisesti maailmalla elettiin edelleen vaikeita aikoja ja viinikaupan osalta Bordeaux oli syvässä ahdingossa. - Muistan elävästi sen hetken, jolloin näin ensi kertaa tilan majesteettisen kellarin, olin todella äimistynyt. Tuntui mahdottomalta ajatukselta, että se olisi meidän. Koko tilan osto oli todella rohkea teko isältäni. Kyseessä oli aivan uusi haaste, muistelee tytär Corinne Mentzelopoulos. Todellisuudessa André Mentzelopoulos teki Gironden historian edukkaimman aluevaltauksen. Hän investoi kuitenkin tilaan ennen näkemättömän paljon aikaa ja rahaa. Rappeutuneet tuotantotilat ja tarhat kokivat täyden remontin aina uudelleenistutuksista, vedenohjauksiin, uusiin laitteisiin ja tynnyreihin sekä kunnostettuihin kellareihin asti. Laadun nostamiseksi tilalle palkattiin heti vuonna 1977 konsultiksi tunnustettu enologian professori Émile Peynaud, jonka valmistama ensimmäinen vuosikerta Margaux’ta oli legendaarinen 1978. André Mentzenopoulos ehti enää todistaa seuraavan erinomaisen vuosikerran 1979.
Joulukuussa vuonna 1980 hän 65-vuotiaana menehtyi äkillisesti repeytyneen valtimonpullistuman seurauksena. Viinintekijän unelma Yhtä yllättäen nuori Corinne huomasi olevansa lähes mahdottoman edessä – jatkaa suuresti arvostamansa isänsä alkuun saattamaa työtä vailla vaadittavaa tietotaitoa. Päättäväinen Corinne jatkoi uurastusta tilan johtajan Philip Barrén ja tilaa konsultoivan Émile Peynaud’n avulla. Hän sai valmiiksi valtavat uudet kellarit juuri sopivasti ennen huikeaa vuosikertaa 1982. Barrén avulla Corinnen oppi lyhyessä ajassa paljon viininvalmistuksesta ja tilan pyörittämisestä. Haasteeksi nousi eläkkeelle siirtyvän Barrén korvaaminen. Kuuluisan enologian professorin Pascal Ribéreau-Gayonin suosittelemana Corinne päätti haastatella lähes ikäistään 27-vuotiasta nuorta enologian opiskelijaa Paul Pontallieria, joka oli vielä vailla suurempaa kokemusta. Corinne vakuuttui kuitenkin Pontallierista. Pontallierille tarjottiin tilanjohtajan paikkaa lähes saman tien. Barré tuki taustalla Pontallieria uudessa työssä, kun tämä samaan aikaan pääsi työskentelemään suuresti arvostamansa enologi Peynaud’n kanssa. Yhdessä he tuottivat yhden Margaux’n suurimmista viineistä vuosikerran 1983. Peynaud’lta Pontallier ammensi suurimman osan opeistaan ja tuotantofilosofiastaan. Kunnioitus Margaux’n ainutlaatuista terroiria kohtaan ja sen välittäminen viiniin jokaisena ainutkertaisena vuotena ilman viinintekijän leimaa edustaa Peynaud’n filosofiaa, jota Pontallier on kunniakkaasti jatkanut aina siitä lähtien kun Peynaud astui sivuun tilan viininvalmistuksesta vuonna 1990. Vaihtokauppa Ferrarin kanssa Pontallierin kantaessa taidokkaasti vastuun viininvalmistuksesta, Corinne onnistui luotsaamaan tilaansa menestyksekkäästi yli kymmenen vuotta samalla kun hän kantoi yksinään vastuuta perheen muistakin liiketoimista. Pääosakkuus valtavassa Perrier-lähdevesikonsernissa ja arvokiinteistöbisnes Pariisissa verottivat kuitenkin nuoren naisen voimia.
Pariisin pörssiin listautumisen jälkeen vuonna 1993 Corinne vaihdatti osakkuuksia kuuluisan italialaisen Fiatin ja Ferrarin omistajan Agnellin perheen kanssa. - Toiminnot kasvoivat niin isoiksi etten kyennyt enää yksikseni hoitamaan kokonaisuutta. Arvelin olevan etu löytää hyvä yhtiökumppani, perheyritys jolla olisi kykyä ja halua ottaa vastuuta teollisuus- ja taloushallintotoimintojen hoitamisesta, jotta voisin itse keskittyä Château Margaux’hon, Corinne perustelee. Kymmenen vuotta myöhemmin Gianni Agnelli kuoli ja Agnellit päättivät luopua Château Margaux’sta omistamastaan 75 prosentin osakkuudesta. Corinne Mentzenopoulos ei epäröinyt vaan teki 440 miljoonaa dollaria käsittävän tarjouksen, jolla hän sai tilan täyden omistuksen takaisin perheen haltuun maaliskuussa 2003. Osakkeiden osto takaisin perheelle kielii omalta osaltaan tilan tulevaisuudesta. - Lapseni ovat osoittaneet jo kiinnostuksensa Margaux’ta kohtaan. He matkustavat kanssani edustamaan Château Margaux’ta niin usein kuin mahdollista. Olen järjestänyt heille aikaa toimistollani, jotta heillä on mahdollisuus tutustua bisnekseen ja he voivat oppia siitä enemmän ja enemmän. He tiedostavat mitä kaikkea tila edustaa ja ovat varautuneita siitä mikä heitä tulevaisuudessa odottaa. Menestyksen salaisuus