Historia
Navakka marraskuinen koillistuuli heittelee autoani kapealla viinitarhoja halkovalla maantiellä Neusiedlerseen viinialueella. Pidellessäni autoa kaistallani ihmettelen miten ympärilläni tuulen riepottelemassa köynnösmeressä yksikään jalohomeen rusinoima terttu jaksaa sinnitellä kiinni köynnöksissä. Pian edessämme siintää jo määränpää – pieni Illmitzin kylä, jossa luvassa on pitkään odotettu tapaaminen ehkä maailman parhaan makeiden viinien tekijän kanssa. Saavuttuamme Illmitziin on keskipäivä eikä kylässä näy ristinsielua. Muutaman sivukadun koluttuamme löydämme oikean. Katunumeron kohdalla on kuitenkin pelkkää kivimuuria. Kivimuurin katkaisee vaatimaton porttikonki, jonka kyljessä loistaa huomaamattomuudellaan pieni tyylikäs nimilaatta – Kracher.
Vaatimattoman ja rauhallisen kylän keskelle taidokkaasti piiloutunut viinitila vakuuttaa ainutlaatuisuudellaan vasta sisäpihalle astuessamme. Pieni piha-alue siististi hoidettuine muutamine köynnösrivistöineen ja moderneine päärakennuksineen välittävät pitkälle sitä tunnelmaa mitä Kracherin viinitkin. Pihalla trukin kanssa häärivä nuori poninhäntäpäinen mies hymyilee ujosti tervehtiessämme häntä ja viittoilee meille sisäänkäyntiä päärakennukseen. Pian sisälle aulaan päästyämme ohitsemme viilettää pienikokoinen siniseen työnjohtajan takkiin sonnustautunut harmaahiuksinen mies, joka ohimennen toivottaa meidät tervetulleeksi saksaksi ja viittoilee aulan sivulla olevaa puista ovea. Oven takaa paljastuu todellisuus. Verkkainen ja rauhallisen odottava tunnelma vaihtuu puhelimien pirinäksi kun asiakkaat ympäri maailmaa yrittävät tiedustella mahdollisuutta ostaa Kracherin viinejä. Eräs toimistotyöntekijöistä laskee puhelimen ja ohjaa meidät pihalle. Ulkona meitä jo odottaakin farmarihousuihin ja tummaan takkiin pukeutunut isokokoinen, tumma kiharapäinen mies, Alois ’Luis’ Kracher. - Tervetuloa. On suuri ilo saada teidät tänne. Tapasitteko jo muuten isäni ja poikani? Trukilla pyörähdellyt nuori mies esittäytyy Gerhardiksi ja siniseen pitkään takkiin sonnustautunut iäkkäämpi herra Alois Senioriksi.
Kracherit tekevät viiniä kolmannessa sukupolvessa. Vuonna 1929 syntynyt Alois Senior loi pohjan makeiden laatuviinien tuottamiselle ymmärtäessään alueen todellisen potentiaalin huippuviinien tuottamiseksi. Osana laadun varmistamista hän aloitti myös tilapullottamisen 1950-1960-luvun vaihteessa. Nyt 73-vuotias Alois Kracher Senior on edelleen aktiivisesti mukana viininvalmistuksessa, vaikkakin vastuu tilan johtamisesta kuuluu nykyään pojalle Luisille. Ennen siirtymistä tilan johtoon Luis ehti kuitenkin opiskella itsensä kemistiksi Wienissä ja työskennellä lääketeollisuuden parissa.
Mikä sai sinut palaamaan viinintuotannon pariin kotitilalle?
- Olen kasvanut isäni opissa viinitilalla ja tiesin jonain päivänä saavani vastuun tilan johtamisesta. Ymmärsin jo nuorena, että laadukkaampien viinien tuottamiseen tarvitaan pääomaa. Oli löydettävä keino pääoman kokoamiseen. Niinpä lähdin Wieniin vuonna 1986 opiskelemaan kemiaa, josta uskoin olevan apua myös viininvalmistusprosessien ymmärtämisessä ja sitä kautta laadun kehittämisessä. Työt lääketeollisuuden parissa kemistiksi valmistumisen jälkeen takasivat toimeentulon ja mahdollisuudet pääoman kerryttämiseen. Työn ohella käytin paljon aikaa matkusteluun maailman arvostetuimpien makeiden viinien tuottajien tiloille Ranskassa, Saksassa ja Unkarissa. Sain arvokasta oppia ja uusia ajatuksia suuresti arvostamiltani tahoilta Alexandre de Lur-Saluces’lta Château d’Yquemiltä, Egon Mülleriltä Moselista ja István Szepsyltä Tokajista.
Kertyneet säästöt ja opit maailman arvostetuimmilta viinitiloilta saivat Luisin vihdoin palaamaan kotitilalle vuonna 1991. Alkoi uusi aikakausi, joka siivitti Kracherin nimen maailman arvostetuimpien makeiden viinien tuottajien joukkoon. Kracher aloitti heti vuonna 1991 uudet kokeet viininvalmistuksessa. Niissä hän sovelsi oppejaan ulkomailta.