Historia
Taittingerin samppanjatalo vaihtoi omistajaa vuonna 2005, kun amerikkalainen sijoitusyhtiö Starwood Capital osti perheyrityksen.
Starwood hankki omistukseensa koko Société du Louvre -holding-yhtiön, johon Champagne Taittinger kuului. Starwoodin kohteena oli kuitenkin hotelliala, joten Taittinger päätettiin pian pistää myyntiin. Tarjouksia samppanjatilasta tuli useilta suunnilta aina intialaisista sijoittajista kilpaileviin samppanjataloihin. Kauppa solmittiin lopulta Taittingerin suvun jäsenen Pierre-Emmanuel Taittingerin kanssa, joka on tilan alkuperäisen perustajan lapsenlapsi. Hän pystyi tekemään 660 miljoonan euron hankintansa Crédit Agricole -pankin avustuksella. Tilan hankkiminen takaisin perheen haltuun vuonna 2006 oli suuri saavutus ja rohkea teko Pierre-Emmanuel Taittingerilta ja hänen lapsiltaan. Taittinger on palannut takaisin ydinperheen johtamaksi taloksi Pierre-Emmanuelin molempien lasten, Clovisin ja Vitalien, työskennellessä yrityksessä. Kauppa on tuonut tullessaan vahvoja muutoksen tuulia.
Myös luksussamppanja Comtes de Champagnen kasvojenkohotus kirjattiin työtehtävien listalle. Täydellinen ilmapiiri Suuret samppanjat nimetään perinteisesti ihmisten mukaan. Taittinger ei tee tässä poikkeusta, se kunnioittaa talon historiaa ja aluetta nimeämällä luksussamppanjansa Comtes de Champagneksi (Champagnen kreivit). Päästäkseni tämän huippuviinin tarinan ytimeen laskeudun maan alle St-Niçaisen tunnelmallisiin kellareihin, missä Comtes de Champagne syntyy. Kun astun sisään sen vanhimpaan osaan, St-Niçaisen luostarin kryptaan, sen tuhatvuotisen historian ilmapiiri saa minut täydellisen hiljaiseksi. Katselen lukemattomia tekstejä ja kuvia eri aikakausilta kaiverrettuina pehmeisiin, valkoisiin kalkkikiviseiniin. Ympärilläni lepää miljoonia pulloja Comtes de Champagnea kypsymässä täydellisessä hiljaisuudessa, ihanteellisessa lämpötilassa ja sopivassa kosteudessa. Taittingerin kellarimestari Loïc Dupont rikkoo hiljaisuuden: “Koskemme näihin pulloihin ainoastaan kaksitoista kertaa kaikkien niiden vuosien aikana, jotka ne viettävät kellarissa. Mutta puhumme niille joka päivä…” St-Niçaisen luostari tuhoutui Ranskan vallankumouksessa, eikä sen kunnostamiseen tarvittavia varoja koskaan saatu kasaan.
Taittingerit ostivat rauniot ja rakensivat kellarit tälle historialliselle paikalle. Tänään St-Niçaisen maanalaista kellariverkostoa käytetään yksinomaan Comtes de Champagnen kypsyttämiseen. Muu osa tuotannosta tapahtuu viinitilan nykyaikaisissa tiloissa Rue de la Justicella. Luostarin rauniot ja gallialais-roomalainen kellariverkosto luovat täydellisen ympäristön tämän ylellisen samppanjan kehittymiselle, linkittyväthän sekä samppanjatalo että Champagnen kreivit pitkälle Champagnen historiaan. Suuria kauppoja Taittinger on kolmanneksi vanhin samppanjatalo. Taittingerin nimellä ei kuitenkaan ole yhtä pitkiä juuria alueella. Samppanjatalo perustettiin vuonna 1732 nimellä Fourneaux. Pierre Taittinger osti tilan vuonna 1932 ja uudelleennimesi sen Taittingeriksi. Hän oli aiemmin työskennellyt samppanjan myyjänä ja osti samanaikaisesti tilan hankinnan kanssa laajoja maapalstoja parhaista Grand Cru ja Premier Cru -kylistä.
Yksi hankinnoista oli Château de la Marquetterien historiallinen tila. Sen oston tekivät mahdolliseksi ensimmäisen maailmansodan ja sitä seuranneen laman aiheuttamat tuhot. Pierre Taittinger hyödynsi myös toisen maailmansodan jälkeensä jättämää taloudellisesti vaikeaa aikaa ja laajensi omaa valtakuntaansa entisestään. Kiitos juuri näiden viisaiden hankintojen Taittinger omistaa tänään yli puolet tarvitsemistaan viinitarhoista. Viinitarhan omistaminen Champagnessa on nykyään etuoikeus sekä maan että rypäleiden hintojen noustua korkeuksiin. Pierre Taittingerin hanke oli menestys alkuajoistaan saakka. Yhtiö siirtyi pian Maillystä Reimsin keskustaan 1000-luvun rakennukseen, joka aikoinaan kuului Champagnen kreiveille. Champagnen kreivit Champagnen kreivien alkuperä pohjautuu 600-luvun feodaaliseen yhteiskuntaan. Ennen 1000-lukua aluetta hallitsivat Troyes’n kreivit, mutta Thibault II:n aikana valta siirtyi Champagnen maakunnalle, ja Champagnen kreivin asuinpaikkana oli Reims. Thibault II oli mahtava mies ja jäi vallassa toiseksi ainoastaan kuninkaalle. Champagnen todellinen kukoistuskausi oli kuitenkin vasta Thibault IV:n aikana. Hän järjesti alueella kuuluisat 49-päiväiset juhlat, jotka toivat seudulle vaurautta. Champagnen tuotteiden maine ja vienti nousivat uusiin korkeuksiin. Champagnen kreivien tarina tuli päätökseensä kun kruunu ja Champagnen maakunta yhdistyivät Ludvig X:n noustessa kuninkaaksi.