Historia
Pol Rogerin menestystarina Vaikka Winston Churchill näytteli keskeistä osaa Pol Rogerin arvostuksen kasvattamisessa, se oli kuitenkin luonut maineensa jo kauan ennen Churchillin tuomaa näkyvyyttä.
Samppanjatalon perustaja Pol Roger, vuonna 1831 syntynyt notaari-isän poika, oli elänyt samppanjatuotannon keskellä Aÿn Grand Cru -kylässä koko lapsuutensa. 18-vuotiasta Pol Rogeria ei isän ammatin jatkaminen kiinnostanut, vaan veri veti samppanjantuottajaksi. Vaati koko suvun panoksen saada pojan liiketoiminta alkuun vuonna 1849. Isä luopui notaarinammatistaan ja äidin sukulaissuhteiden kautta tehtiin ensimmäiset samppanjaostot ja myynnit. Pol Rogerin innostunut ja energinen persoona tuotti välittömästi tulosta ja yritys kasvoi vuosi vuodelta. Pol Roger keskittyi vientikauppaan, ja jatkossa sen menestyksestä juuri Englannin markkinoilla oli tuleva sen kivijalka. Pol Rogerin kaupallisen menestyksen salaisuudeksi nousi liiketoimintamalli, jossa myös muiden merkkien nimissä tuotettiin samppanjaa Pol Rogerin tiloissa. Samppanja oli 1800-luvun puolivälissä tyyliltään makeaa.
Pol Roger sai Englannin agentiltaan selvityksen, että englantilaiset juovat samppanjaa pitkin päivää aamusta iltaan asti. Heille se ei ole aterian lopettava jälkiruokaviini, kuten ranskalaisille, vaan englannissa se rooli oli portviinillä. Pol Roger otti neuvosta vaarin ja muutti tyylin kuivaksi. Koska talo tuotti viiniä niin monelle muullekin talolle, kuten Perrier-Jouët’lle ja Clicquot’lle, Pol Rogerilla oli suuri merkitys koko samppanjan tyylin muutoksessa makeasta kuivaan. Pol Roger menehtyi vuonna 1899. Vetovastuun kasvavan yrityksen toiminnasta ottivat pojat Maurice ja Georges. Kunnianosoituksena isänsä muistolle he muuttivat sukunimensä Pol-Rogeriksi. Samppanjatalon nimi kirjoitetaan siis ilman tavuviivaa, Pol Roger, ja suvun nimessä taas käytetään sitä. Mauricesta kasvoi samppanjatalon keulakuva ulospäin, kun taas Georges keskittyi viininvalmistukseen. Maurice toimi yrityksen johdossa vuoteen 1959, jolloin Pol Roger siirtyi Mauricen pojan Jacques’n ja tämän veljenpojan Guyn hallintaan.
Neljäs sukupolvi Christian Pol-Roger ja Christian de Billy ottivat yrityksen johtoonsa vuonna 1963. Perheen perinteet edellyttävät, että johtajat tuntevat ja osaavat joka tuotantovaiheen henkilökohtaisesti valmistuksen teknisistä yksityiskohdista aina myyntiin saakka. Pol Roger on harvoja jäljellä olevia merkittäviä perheomisteisia samppanjataloja. Christian de Billyn poika Hubert on nykyisin suvun edustaja yrityksen johtoryhmässä. Tinkimätön työryhmä Winston Churchillille Pol Roger oli samppanja numero yksi. Sitä se on lukuisille muillekin samppanjanystäville, ja listalla kuin listalla talo mahtuu varmasti samppanjan kärkikymmenikköön. Mittava määrä omia tarhoja, 90 hehtaaria, ja huippuunsa viety sekoitustaito ovat talon laadun salaisuuksia. Koko johtoryhmä ja suvun jäsenet ovat mukana tehtäessä lopullisia sekoituksia. Pol Rogerin kellarimestarina toimi pitkään Billecart-Salmonilta saapunut James Coffinet, jonka tilalle palkattiin vuonna 1999 Krugilla 21 vuotta viiniä tehnyt Dominique Petit.
Laurent d’Harcourt naurahtaa: ”Dominique on loistava viinintekijä ja toivotimme hänet lämpimästi tervetulleeksi – mutta vain ilman Krugilta tuttuja tammitynnyreitä...” Pol Roger on tunnettu tammitynnyrien vastustaja, joka käyttää viininsä lämpötilakontrolloidusti terästankeissa ja emaloiduissa sementtiastioissa. D’Harcourt muistelee: ”Luovuimme tammen käytöstä jossakin kohtaa 1960- tai 1970-luvulla. Mehun kylmäkäsittelyssä ennen käymistä olemme olleet edelläkävijöitä. Annamme sakan laskeutua viileässä viiden asteen lämpötilassa ennen kuin käyminen saa alkaa. Varjelemme viinejämme tarkasti hapettumiselta, joten emme halua käyttää tammea missään vaiheessa. Käytämme pelkästään ensimmäisen puristuksen mehua. Kellareidemme lämpötila on myös poikkeuksellisen viileä, vain 9,5 °C, joten toinen käyminen pullossa tapahtuu erittäin hitaasti. Aika sakan päällä kellarissa on pitkä, Cuvée Sir Winston Churchillin kohdalla noin kahdeksan vuotta. Luksussamppanja on myös kuivin viineistämme, jäännössokeria siinä on minimaaliset 7–8 g/l.
Annamme Cuvée Sir Winston Churchillin levätä kellarissa uudelleen korkituksen jälkeen poikkeuksellisen pitkään, 6–12 kuukautta, ennen myytiin päästämistä. Näin sokerilisäys ja viini ehtivät integroitua ja viini toipua korkituksen aiheuttamasta sokkitilasta.” Pol Rogerilla sakan tanssittaminen pullon kaulaan ennen uudelleen korkitusta tapahtuu edelleen pääosin manuaalisesti, ja yritys aikookin jatkaa tällä perinteisellä mutta yhä harvinaisemmaksi käyvällä menetelmällä. Pelkkä markkinointikikka? Yksi Champagnen menestyksen saloista kautta vuosisatojen on sen tuottajien ylivertainen markkinointitaito. Pol Rogerkin on osannut ottaa irti maineen ja kunnian Winston Churchillin ihastuksesta ja merkkiuskollisuudesta. Cuvée Sir Winston Churchill on maailman ainoa Champagnen alueen ja samppanjatalon ulkopuolisen merkkihenkilön mukaan nimetty prestiisisekoitus. Kuuluisuuden nimellä tapahtuva markkinointi on aina riskialtista.
Mutta Cuvée Sir Winston Churchill yltää laadullisesti ja tyylillisesti aivan huipulle. Minkä tahansa nimisenä tämä samppanja kuuluisi maailman kymmenen parhaan joukkoon. Tässä tapauksessa hyöty yhteistyöstä on tasapuolisesti molemminpuolinen. Pol Roger saa merkkihenkilön kuohuvan tarinan prestiisiviininsä tueksi. Ja oletan että Sir Winston Churchillkin hymyilee haudassaan hyväksyvästi: Samppanjanrakastaja saa nimensä erään maailman parhaan samppanjapullon kylkeen ja samalla ikuisesti Champagnen historiaan. Tässäkin mielessä Winston Churchillin ennustus kävi toteen: ”Historia tulee kohtelemaan minua hyvin, sillä minä aion sen kirjoittaa”.