Guinaudeaut kehittivät merkittävästi tarhoja ja tuotantoprosesseja. Heidän menetelmänsä ja viinintuotantofilosofiansa nojautuivat pikemmin Bourgogneen kuin Bordeaux’seen. Guinau-deau’n pariskunta lunasti tilan itselleen vuonna 2002, ja he saivat silloin myös avukseen poikansa Baptisten, joka aloitti tuolloin työt tilalla.
Siirrymme Jacques Guinaudeaun johdattamana tilan tarhalle. Hän ylistää innokkaana 4,5-hehtaarisen tilan ainutlaatuisuutta. “Lafleur on palstaviini, joka omaa poikkeukselliset terroir-ominaisuudet. Ensinnäkin se sijaitsee hyvin loivassa amfiteatterimaisessa rinteessä Pétruksen pohjoispuolella. Maaperä on selkeästi soraisampaa ja ruskeampaa verrattuna Pétruksen punaiseen saveen. Tehtyämme perusteellisen maaperäanalyysin vuonna 1998 huomasimme tarhan sisältävän jopa viittä eri maaperää. Luoteisosa on ruskeaa soraa, eteläosa savisempaa ja hiekkaisempaa soraa ja itäosa soran sekaista hiekkaista savea. Keskellä tarhaa on sekoitus kaikkea. Nämä muodostavat varsin erilaiset lähtökohdat lajikkeiden kypsymisen sekä rypäleiden koon ja sitä kautta rypäleiden konsentraation suhteen. Oman lisänsä konsentraatioon tuovat lisäksi vanhat köynnökset, joiden keski-ikä on kolmekymmentä vuotta ja joista vanhimmat ovat jopa viisikymmentävuotiaita. Työskentelemme tarhoilla kuin neljällä eri palstalla vaikka kyseessä on yksi viini. Vaikka tarhallamme viljellään kahta lajiketta, merlota ja cabernet francia, tarhan maaperäerojen ansiosta syntyy hyvin erilaisia merlot ja cabernet franc -rypäleitä. Tämä monimuotoisuus on koko Lafleurin ainutlaatuisuuden salaisuus”, Guinaudeau perustelee.
Tiheiden köynnösrivien välissä puikkelehtiva Jacques jatkaa: “Tarhalla on noin 8000 köynnöstä hehtaaria kohden. Tiheällä istutuksella pyrimme paitsi lisäämään rypäleiden konsentraatiota, niin myös suojelemaan rypäleterttuja suoralta auringonpaahteelta. Tämä sen vuoksi, jotta voimme varmistaa viiniemme hienostuneen tyylin, joka syntyy raikkaasta hedelmäisyydestä ja pirteistä hapoista.”
Lafleurin tarhalla vallitsevien erilaisten terroir-tekijöiden vaikutuksesta sadonkorjuu ja viininvalmistus on monivaiheinen. Kunkin neljän eri mikroterroirin palstat tuotetaan omina viineinä. Rypäleitä poimitaan näin ollen useaan eri otteeseen ja eri palstoilla viljellyt lajikkeet vinifioidaan erikseen. Apunaan monivaiheisessa prosessissa Guinaudeaulla on ruutuvihko, joka toimii hänen lokikirjanaan. Siitä ilmenee mikä palsta ja mitkä rypäleet on milloinkin poimittu, ja mihin tankkeihin ne ovat kellarissa päätyneet.
Lokikirjan merkitys korostuu astuessamme sisään kellareihin ja nähdessämme tilat. Lafleurin tuotantotilat ovat yli puolet pienempiä kuin pienellä Pétruksella eikä käymissäiliöitäkään ole kuin muutamia. “Säilyttääksemme viinien hienostuneet ominaisuudet – herkullisen hedelmäisyyden ja parfyymiset aromit – vältämme viinien kypsytystä pelkästään uusissa tammitynnyreissä. Vain puolet valmistuksessa käytetyistä tynnyreistä on sen vuoksi uusia”, Guinaudeau painottaa ja toteaa, että lopullinen sekoitus ja viini tehdään lopulta tammikypsytysvaiheessa.