History
Louis Roederer Cristal kilpailee maailman halutuimman samppanjan titteleistä. Se on pisimmän historian omaava luksussamppanja, jonka tarina yhdessä Roedererin samppanjatalon kanssa on kulkenut rikkauksista ryysyihin ja takaisin. Vuonna 1876 Venäjän tsaari Aleksanteri II:lle kehitetty erikoissamppanja oli ikään kuin maailman ensimmäinen luksussamppanja, vaikka virallisesti titteli kuuluukin Dom Pérignonille. Hovissa loistanut Cristal muuttui kuitenkin kuninkaasta kerjäläiseksi kun Venäjän markkinat yhtäkkiä romahtivat. Yritys tasapainotteli pitkään konkurssin partaalla, kunnes perheyrityksen viisaat voimat onnistuivat kantamaan Roedererin vaikeuksien yli.
Nykyisellään Louis Roederer on Champagnen vakavaraisin yritys, jonka tulevaisuus näyttää Cristalinkirkkaalta. Roederer on yksi harvoista perheomistuksessa säilyneistä merkittävistä samppanjataloista. Talon historia alkaa vuodesta 1776, mutta Roedererin nimen yritys otti käyttöönsä vuonna 1833, kun Louis Roederer peri samppanjaliiketoiminnan sedältään. Jo Louis Roederer kasvatti yrityksen sen tämän päivän kokoon. Hän teki pohjatyön vientimarkkinoilla ja varsinkin Venäjältä Roederer löysi menestyksen. Louis Roedererin samanniminen poika saa kunnian Cristalin kehittämisestä. Venäjän tsaari oli Roedererin samppanjan pauloissa: vuonna 1873 Aleksanteri II:n hoviin toimitettiin 666 386 pulloa talon samppanjoita, vastaten 27 prosenttia tuotannosta.
Virallistaakseen Roedererin aseman tsaarin hovihankkijana Aleksanteri II tilasi Louis Roedererilta oman hyvin makean erikoissekoituksensa pakattuna aitoon kristallipulloon. Roedererin Martine-Charlotte Lorson kertoo: ”Ensimmäinen luksussamppanja oli syntynyt. Lasipullo oli alusta alkaen väritön ja tasapohjainen. Myöhemmin patentoimme pullomallin, etiketin ja nimen. Olemme yrittäneet muuttaa pullon mallin pois tasapohjaisesta, mutta se ei onnistu. Patentin syystä ja ansiosta Cristalin etiketti ja ulkoasu on pysynyt samanlaisena vuodesta 1928 asti!” Ja mikä onni se on. Se on yksi maailman kauneimmista viinipulloista, varsinkin käärittynä sille tunnusmerkinomaiseen keltaiseen sellofaaniin. Kellarimestari Jean-Babtiste Lécaillon muistelee: ”Sellofaania ryhdyimme käyttämään 1970-luvun loppupuolella, ja vielä 1980-luvun alussa oli saatavilla pulloja sellofaanilla ja ilman. Samppanja on valolle herkkä tuote, joten olkoonkin sellofaani kaunis, sillä on myös tärkeä merkitys Cristalin suojelijana auringon ultraviolettisäteilyltä. Lisäksi keltainen sellofaani tekee viinistä tunnistettavan jo ensisilmäyksellä.” Tarina Cristalin aidosta kristallipullosta on hyvin tunnettu. Siksi yllätyinkin tiedosta, että yhtään ainoata kristallipulloa ei ole olemassa eikä edes ainoatakaan valokuvaa sellaisesta. Lorson toteaa: ”Se on valitettavasti totta. Olemme metsästäneet niitä turhaan. Mutta Cristalia tuotettiin aidossa kristallipullossa vain yksi tai kaksi vuotta. Pullo oli liian heikko kestämään painetta ja lisäksi kun tsaarin samppanja vielä oli niin makeata, jälkikäymisiä sattui ja hävikki oli itse tuhlailevalle tsaarillekin liian suurta.” Kunnon katastrofi Cristal oli aikansa menestystarina, joka sai odottamattoman nopean lopun Venäjän vallankumouksessa 1917.
Silloin taloa johtanut Léon Olry-Roederer sai varmasti unohtumattoman opetuksen myynnin hajauttamisen välttämättömyydestä. Cristalin osuutta Roedererin silloisesta Venäjän viennistä ja koko tuotannosta ei tiedetä, mutta taloudellisesti markkinan menetys oli koitua koko yrityksen kohtaloksi. Venäjän uusi hallinto ei makeaa samppanjaa enää tilannut ja vanhatkin velat jätettiin hoitamatta. Lisäksi Roedererin kellareihin jäi satojatuhansia pulloja makeaa kuohuviiniä, joka tyylinsä puolesta ei kelvannut kenellekään. Lorson muistaa: ”Ostajaa etsittiin kauan ja lopulta sopiva makeista samppanjoista pitävä asiakas löytyi Etelä-Amerikasta. ” Yritys oli todella ahdingossa 1930-lukuun asti, kun vielä maailmantalouden lamakin koetteli markkinoita. Léon Olry-Roederer menehtyi vuonna 1932 ja vetovastuun otti hänen leskensä Camille Olry-Roederer. Kaukaa viisas johtajatar Camille Olry-Roederer jatkoi samppanjan vahvojen naisleskien sarjaa johtaen Roedererein samppanjataloa 42 vuoden ajan vuoteen 1975 asti. Madame nosti Roedererin takaisin menestyksen tielle. Leskirouvan urotyö oli kauaskantoinen: hän onnistui hankkimaan mittavan määrän huippulaatuisia tarhoja Roedererin omistukseen rakentaen vankan taloudellisen pohjan