Historia
Kesti kymmenen vuotta ensimmäisen kokeellisen Grangen valmistuksesta ennen kuin viini hyväksyttiin yleisesti ja ennakkoluulot karisivat. Vuonna 1949 nuori australialainen, Penfoldsissa toiminut viininvalmistaja, Max Schubert, lähetettiin Espanjan Jereziin opiskelemaan sherryn valmistusta. Tuohon aikaan mannerten välinen matka taitettiin kiireettömästi valtamerialuksilla. Kotimatkalla laivan pysähtyessä Bordeaux’n satamassa Max päätti hyödyntää tilaisuuden ja viettää vähän lomaa Ranskan kuuluisimmalla viinialueella. Suositusten ja innokkuutensa avulla nuorukainen sai mahdollisuuden tutustua paikalliseen viininvalmistukseen mahtavan Crusen viiniperheen välityksellä. Christian Cruse otti Maxin suojiinsa ja esitteli hänelle viininvalmistuksen salat vuoden 1949 suurenmoisen vuosikerran avulla.
Max Schubert palasi Australiaan ja Penfoldsiin syvästi vaikuttuneena ja päätti tuottaa australialaista punaviiniä, joka säilyisi vuosikymmeniä ja joka olisi laadultaan verrattavissa kuuluisiin Bordeaux’n viineihin. Tehtävä ei ollut helppo, sillä klassiset Bordeaux’n viinit valmistettiin Ranskassa sekoittamalla Cabernet Sauvignonia ja Merlot’ta. Australiassa noita hienostuneita rypälelajikkeita ei ollut, joten Maxin täytyi tyytyä paikalliseen Shiraziin, jota yleensä käytettiin vain paikallisten väkevien portviinien valmistukseen. Saatavilla ei myöskään ollut ranskalaisia tammitynnyreitä, mutta Max Schubert oli onnistunut hankkimaan vastaavia amerikkalaisia tynnyreitä, joita hän sitten päätti käyttää. Niissä hän kypsytti ensimmäistä, kokeellista vuoden 1951 Grangea 18 kuukautta ennen pullotusta. Vuonna 1959 oli aika tuoda ensimmäinen Grangen vuosikerta markkinoille. Tilaisuutta kunnioittaakseen Penfolds järjesti viininmaistajaiset, joissa arvovaltaisilla paikallisilla viinituntijoilla oli tilaisuus maistaa kaikkia viittä vuosikertaa (1951–1956). Tapahtuma päättyi katastrofiin: kukaan ei pitänyt viineistä eikä niistä haluttu maksaa. Kritiikki oli murskaavaa, ja yksi tunnetuimmista ja arvostetuimmista paikalla olleista viiniasiantuntijoista tuli onnittelemaan Maxia sarkastisesti: ”Schubert, onnitteluni. Tämä on oikein hyvää, kuivaa portviiniä, jota kukaan järjissään oleva ei osta, saati juo.” Vaikka yleinen mielipide ei paljon poikennut tuosta yksittäisestä näkemyksestä, Max ei menettänyt rohkeuttaan vaan järjesti useita Grange-maistajaisia ympäri maata.
Tulokset olivat hieman parempia, mutta yhä melko masentavia. Penfoldsin johto päätti lakkauttaa Grangen melko hintavan tuotannon seuraavana vuonna. Onneksi yksi omistajista näki yhä mahdollisuuksia Grangessa ja antoi Maxille luvan jatkaa tuotantoa pienessä mittakaavassa ja salassa muilta. Monen vuoden hiljaiselon jälkeen Penfolds osallistui vuonna 1962 Royal Sydney Wine Show -viininäyttelyyn vuoden 1955 Grangella ja voitti kultaisen mitalin. Tuosta hetkestä lähtien australialaisviinien historiaa alettiin kirjoittaa uudestaan. Grange on voittanut yli 120 kultamitalia erilaisissa viininäyttelyissä. Niinpä se on viinimaailman palkituin viini, ja vuonna 1995 Wine Spectator -viinilehti valitsi sen maailman parhaaksi viiniksi. Muutama vuosi myöhemmin samassa julkaisussa nimettiin vuoden 1955 Grange yhdeksi kaikkien aikojen parhaaksi viiniksi. Parker on sanonut: ”Penfolds Grange vie ylenpalttiuden ja dekadenssin äärirajoilleen, ja siksi se on korvannut Bordeaux’n Pétrusin maailman eksoottisimpana ja konsentroituneimpana viininä”. Voittokulku on siis vain jatkunut.